Synnintunnustuksessa armollisen Jumalan eteen

Messuun tuleva seurakunta kokoontuu pyhän Jumalan edessä ja kumartuu pyytämään anteeksiantoa ja armoa.

Ennen synnintunnustusta voi olla lyhyet johdantosanat, jossa liturgi kertoo jotakin päivän luonteesta ja messuun liittyvistä erityispiirteistä. Aina synnintunnustusta edeltää kehotus synnintunnustukseen, joka voi laajentua lyhyeksi puheeksi.

Synnintunnustus on luonteeltaan sekä yhteisöllinen että henkilökohtainen. Yhteen ääneen lukeminen korostaa sen yhteisöllisyyttä. Yhdesä lausuttavat synnintunnustukset löytyvät virsikirjan liiteosasta (700-714).

Yhteisessä ripissä (synnintunnustus ja synninpäästö)  seurakunta muistaa kastetta ja palaa kasteen armoon. Rippi on luottamista Kristuksen sovitustyöhön ja jättäytymistä hänen varaansa.

Synnintunnustuksessa olemme kuin tuhlaajapoika, joka tunnustaa: "Isä, minä olen tehnyt syntiä"  (Luuk.15:21). Synninpäästössä taivaallinen Isä pukee hänet anteeksiannon "parhailla vaatteilla" (Luuk.15:22). Me saamme myös kuulla Vapahtajan oman äänen: "Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi" ( Luuk.5:20).