Siunauksen varassa arkeen

Messu alkaa siunauksella. Se myös päättyy siunaukseen. Jumala siunaa seurakunnan nimensä suojaan ja näin varustaa sen rakkauden töihin.

Siunaus on Jumalan varaan jättäytymistä. Se on kuin toivotus: Kun eroamme, kulkekoon kaikkivaltias Jumala kanssasi joka askeleella ja ohjatkoon sinun elämääsi.

Messu loppusiunaus on Vanhasta testamentista ns. Aaronin siunaus (4Moos.6:24-26). Siihen liittyy Jumalan lupaus:  "... minä annan sille siunaukseni" (4Moos.6:27). Messussa Jumala itse tulee seurakuntansa keskelle. Hän julistaa syntejä anteeksi, Hän puhuu sanansa kautta, Hän kuulee rukoukset, Hän on läsnä ehtoollisessa, Hän siunaa.

Siunaus päättyy "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Liturgi tekee ristinmerkin ja myös seurakuntalainen voi siunata itsensä tällä samalla merkillä.

Siunauksen jälkeen seurakunta lähetetään arkeen "palvelemaan Herraa iloiten". Seurakunta on liikkeellä oleva. Me todistamme Herrastamme sanoin ja teoin. Jokaisella on paikka niin messussa kuin messun jälkeen. Hyvä sanoma Vapahtajasta kuuluu kaikille ja sen tulisi näkyä myös rakkauden teoissa.