Arkkitehtuuri

Harmonia
Rauha

Tapiolan kirkko on kuin saari keskellä elämää sulautuen ympäröivään luontoon. Ensivaikutelmaltaan karu rakennuskompleksi on täynnä yksinkertaista estetiikkaa ja muotojen symboliikkaa. Ristin muoto on läsnä portin pintakuviossa ja rakennuksen ulkoseinien kulmissa. Valon ja varjojen ikuinen liike elävöittää harmaata seinää. Taivas kuvastuu rakennuksen tunnusomaisiin korkeisiin kirkkosalin ikkunoihin.

Vaikka rakennus ulkoapäin vaikuttaa sulkeutuneelta, on ympäristö läsnä sisätiloissa. Sen tekevät suuret lasipinnat ja sisäpihat. Runollisen abstraktin muotokielen harvoista suomalaisista edustajista Aarno Ruusuvuori on käyttänyt rakennuksen suunnittelussa puhdasta geometristä muotokieltä, joka antaa tilaa hiljaisuudelle.

Ylös kohoava tiiliseinä ei anna valmiina mitään. Sen karusta mahdottomuudesta löytää etsivä kerroksellisen moninaisuuden. Karhean alttariseinän harmaan sävyt lomittuvat toisiinsa kuin arki ja pyhä. Tilan muodot viestivät ikuisuutta, alttarin kuuden kynttilän sijoittelu kolminaisuutta. Ainoana esinesymbolina on alttarin takaa kohoava teräsristi.

Korkealta takaseinän ikkunaristikoista heijastuu alttariseinään luonnonvalo elävänä ristikuviona – kuin porttina. Tilan korkeus ja visuaalinen tyhjyys luovat olosuhteet hiljaisuudelle: löytämiselle, olemiselle, pyhyydelle. Tämä on Jumalan huone.

Kirkkosali on rakastettu konserttisali, jonka akustiikka toistaa herkimmätkin soinnut. Urkurakentamo Veikko Virtasen vuonna 1970 rakentamissa uruissa on 36 äänikertaa. Liturgisen vaatetuksen on suunnitellut tekstiilitaiteilija Tarja Takalo ja vihkiryijyn tekstiilitaiteilija Ritva Puotila.