Adventti aloittaa joulun odotuksen
Ala- ja yläkoulu: Sali/keskusradio
Joko sinulla on oma joulukalenteri? Tiedätkö mitä eroa on joulu- ja adventtikalenterilla?
Niissä ei ole mitään eroa, mutta ennen vanhaan joulukalenteriamme sanottiin adventtikalenteriksi.
Vanhoissa kalentereissa oli usein kuva enkelistä, joka kolkuttaa talon ovelle. Hänellä oli toisessa kädessään lahjakori ja toisessa kädessään hän kantoi kynttelikköä. Kuva kertoi enkelistä, joka oli tarjoamassa taloon valon ja rakkauden sanomaa.
(Tiedätkö mitä sana adventti tarkoittaa?)
Sana adventti tulee latinan kielestä ja se tarkoittaa Herran saapumista. Adventinajaksi sanotaan neljää viikkoa ennen joulua, sitä aikaa jolloin sinä avaat luukkuja kalenteristasi.
Ensimmäisenä adventtina muistelemme sitä, kuinka Jeesus saapui kaupunkiin aasilla ratsastaen.
Oli se varmasti aikamoista hässäkkää silloin. Valtava joukko ihmisiä oli saapunut Jerusalemin kaupunkiin juhlimaan pääsiäistä. Jeesuksen lähestyessä kaupunkia opetuslastensa kanssa, hänen
ympärilleen alkoi kokoontua ihmisiä. Kaupungin porteille tulessa kadunvarretkin olivat tayttyneet juhlakansasta.
Jotkut olivat ehkä jääneet kadunvarteen pelkästä mielenkiinnosta, seuraamaan mitä kaupungilla oikein tapahtuu. Toiset heistä seisoivat eturivissä rohkeina ja innokkaina, mutta jotkut jättäytyivät taaemmaksi kaupungin muurin varjoon. He olivat köyhiä ja sairaita, eivätkä siksi uskaltaneet tulla näkyville, sillä köyhyys ja sairaus olivat tuohon aikaan hävettäviä asioita. He eivät jaksaneet edes huutaa apua, vaikka tiesivät, että parantaja, saapuu kaupunkiin. Olivathan he kuulleet, että Jeesus oli auttanut monia sairaita ja onnettomia ihmisiä.
Tietysti paikalle oli tullut myös heitä, jotka tunsivat Jeesuksen ja olivat seuranneet häntä kaikkialle. He uskoivat, että Jeesus on tuo uusi kuningas, josta kirjoituksissa oli jo kauan sitten ennustettu. Ihmiset heiluttivat palmunoksia, levittivät vaatteitaan kadulle ja huusivat: ”Hoosianna, Daavidin Pojalle!”. Hoosianna tarkoittaa Herra auta, Herra pelasta.
Ja kun kuningas ratsasti sisälle kaupunkiin aasin selässä istuen, jotkut olivat hyvin pettyneitä.
Miksei uusi kuningas saapunutkaan uljaasti hevosella ratsastaen ja sotajoukkojen saattelemana, niin kuninkailla oli tapana?
Jeesus ratsasti aasilla siksi, koska hän halusi osoittaa olevansa toisenlainen kuningas. Kuningas, joka ei tullut valloittamaan kaupunkeja, vaan ihmisten sydämiä. Hän saapui kaupunkiin kaikkien ihmisten kuninkaana; rohkeiden ja arkojenkin kuninkaana, rikkaiden ja köyhien kuninkaana, sairaiden ja terveiden kuninkaana. Hän ei tullut kuninkaaksi siksi, että meidän ihmisten tarvitsisi palvella häntä, vaan hän itse tuli palvelemaan meitä ja opettamaan meille, miten meidän tulee auttaa ja palvella toisia ihmisiä.
Jeesus tuli tuomaan ilon ja rakkauden sanomaa Jumalalta.
Ja tuo vanhanajan kalenterin enkeli – hän koputtaa adventin aikana sinun ja minun sydämeni ovelle. Erityisesti tänä aikana, neljänä viikkona ennen joulua, voin miettiä, että onko Jeesus myös minun sydämeni kuningas? Otanko minä vastaan valon ja rakkauden lahjan ja miten voisin sitä lahjaa viedä eteenpäin toisille ihmisille tässä maailmassa?
Pirjo Myllärniemi
Juhlat saapuvat, mutta päivänsankari puuttuu!
Yläkoulu: Keskusradio
(Musiikkina: Raskaampaa joulua CD:ltä Me käymme joulun viettohon)
Pian on taas aika lähteä tekemään tutkimusretkiä ullakoille ja
varastoihin. Mihin tulikaan pakattua jouluvalot, entä
kuusenkoristeet… ja se kuusenjalka?
Joka vuosi sama juttu, kuusenjalkaa ei tunnu löytyvän mistään. Juhlat saapuvat, mutta päivänsankarikin vielä vielä puuttuu!
Jeesus -lapsi,… löytäisinkö hänetkin vintiltä?
Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin
Jeesuksella voisi olla käyttöä. Onko hänetkin
haettava varaston perältä…pyyhittävä pölyt,
oiottava kapalo, kohennettava olkia ja
sitten nostaa omalle paikalleen kodin
joulualttarille.
Missä Jeesus olikaan koko tämän vuoden?
Seurasiko Jeesus matkassani nämä vuoden päivät?
Seurassa tai ullakolla, on tuttua, että viimeistään juhlatouhussa voi varsinainen päivänsankari hukkua hankeen ja touhuun muuhun, niin kuin tutussa joululaulussamme lauletaan. Ja niin voi pääasiasta tulla sivuasia, missä päivänsankarikin jää omien syntymäpäiväjuhliensa ulkopuolelle.
Jeesuksen syntymäjuhlaa vietetään siksi, että me muistamme joululahjoista parhaimpaa; Jumalan suurta rakkautta ihmisiä kohtaan. Rakkautta, joka saapui tänne meidän keskellemme.
Jos Jeesus saa tulla joulumme päähenkilöksi, tulee maallisesta joulusta alku taivaalliselle joululle. Taivas astuu keskellemme ja tulee arkiseen elämäämme silloin, kun evankeliumin sanasta tulee totta omassa elämässämme. Silloin joulusta tulee jokapäiväinen eikä joulun ilo katoa kuusen mukana tai viimeisiä havuneulasia lakaistessa, vaan säilyy matkassamme aina seuraavaan jouluun saakka.
Toivon kovasti, että jokaisessa kodissa voisi tänä jouluna toteutua joulun sanoma; rakkaus, huolenpito ja välittämien, anteeksiantaminen ja -saaminen, rauha ja ennen kaikkea joulun runsas ilo.
Joulun -lapsen siunaamaa juhla-aikaa teille kaikille!
Pirjo Myllärniemi
Hyvään joululahjaan on sisäänrakennettuna ajatus
Yläkoulu:Sali/ keskusradio.
(Hartauden aluksi lukija lukee sanomalehdestä joulumainoksia ääneen ja sivuja käännellen..)
Meiltä saat hyvän mielen joululahjat!... Näin saapuu joulu!... Osta joulu kotiisi!... Tehdään yhdessä hyvä joulu!... Hyvään joululahjaan on sisäänrakennettuna ajatus!
Joulua myydään meille hinnalla millä hyvänsä…käteisellä, kortilla ja velaksi.
Ja niin joulu saa meidät juoksemaan posteissa ja kaupoissa. Me siivoamme, leivomme ja käärimme paketteja ja toivomme, että rauha laskeutuisi koteihimme viimeistään joulurauhan julistuksen myötä.
Toisinaan voi sitten käydä niin, että kaikki se kiire ja stressi johtavatkin väsymykseen ja riitelyyn. Hyvä tahto on tipotiessään ja joulun tunnelmaa ei saavutetakaan.
Mutta joulu saapuu! Se saapuu kaikesta huolimatta,
meistä ja touhuistamme riippumatta.
Hyvään joululahjaan on sisäänrakennettuna ajatus!
Hyvän joululahjan sisäänrakennettu ajatus on siinä, että olet rakas ja tärkeä, sinua rakastetaan juuri sellaisena ja ehdoitta.
Joulun paras lahja, Jeesus, on lahja, josta näkyy tämä Jumalan ajatus ihmisiä kohtaan. Jumala itse tuli maailmaan ihmiseksi, pienenä ja alastomana, talliin, jossa on likaista ja pimeää. Ihmiseksi siksi, että hän voisi myöhemmin näyttää miten paljon Jumala ihmistä rakastaa.
Ei kai ole sattumaa, että valo on jouluevankeliumissa merkittävässä roolissa.
Kun Jupiter ja Saturnus kerran kohtasivat, syntyi ihmeellisen suuri ja kirkas
tähti, joka kertoi uuden kuninkaan syntymästä. Meidän ei enää tänäänkään tarvitse harhailla pimeydessä, sillä Jeesus syntyi valoksi koko maailmalle, jotta ihmiset voisivat löytää tien takaisin Jumalan luokse.
Valolla on monia ominaisuuksia. Se saa ihmeitä aikaan.
- Valossa näkee hyvin lian. - Jeesus tuli valaisemaan meidän likamme. Jokainen meistä tekee väärin ja tarvitsee Jumalaa ja anteeksiantamusta.
- Valo myös lämmittää. - Jeesus voi sulattaa kylmimmänkin sydämen. Hän voi avata lukkoja, jotka estävät meitä kuulemasta Jumalan äänen.
- Valo antaa kasvun ja voimaa. - Jumalan avulla me voimme uskoa. Hänen avullaan me voimme tehdä hyvää, antaa anteeksi ja rakastaa.
- Valo poistaa pimeyden. - Jeesus syntyi maailmaan voittaakseen pahan vallan. Meidän ei tarvitse pelätä pimeää, ei pahaa, eikä kuolemaa.
Joulu on valon ja ilon juhla. Siitä riemusta ja hyvillä mielin saamme touhuta joulua, kiinnittää koteihimme jouluvaloja, väkertää lahjoja, siivota ja leipoa. Hyvän joululahjan sisäänrakennettu ajatus on Jumalan rakkaus sekä armo, joka olkoot keskellämme niin tänä jouluna kuin jokaisessa päivässämme.
Pirjo Myllärniemi
Paimenen kertomus
Ala- ja ylälakoulu: Sali.
(Esim. paimenen asuun pukeutuneena kerrotaan jouluevankeliumi paimenen näkökulmasta)
Sitä yötä en unohda koskaan!
Se oli yö jolloin minä, Aaron ja Benjamin olimme
paimentamassa lampaita, kedolla kaupungin ulkopuolella.
Yö oli kylmä ja me sytytimme nuotion. Nuotion äärellä
me lämmittelimme ja kerroimme tarinoita toisillemme. Välillä me torkahtelimme. Koska petoeläimet vaanivat ympärillä, nukuimme vuoron perään…sitten tuli minun
vuoroni valvoa.
Istuin hiljaa ja hieroin käsiäni nuotion yläpuolella.
Katselin tähtitaivasta…se oli kirkas ja tähtiä täynnä… kuuntelin hiljaisuutta… koko Betlehemin kaupunki oli vaipunut uneen.
Sitten yhtäkkiä koko taivaan valaisi valtavan kirkas valo. Valo sokaisi silmäni ja sai Benjaminin ja Aaroninkin hypähtämään pystyyn. Me rohkeat ja vahvat paimenet
vapisimme pelosta ja painoimme kasvomme maahan.
Silloin kuulimme äänen sanovan: ”Älkää pelätkö!”
Me kohotimme katseemme ja näimme Herran enkelin seisovan edessämme. ”
Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.
Tänäänon teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.
Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille:
Te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.”
Tuskin enkeli oli lopettanut, kun hänen ympärilleen ilmestyi suuri joukko enkeleitä, jotka
lauloivat ylistyslaulun Jumalalle. (tähän kohtaan kuoro voisi laulaa esim. Taize –lauluista
Gloria, gloria tai veisata yhdessä virrestä 21, Enkeli taivaan 10.säkeistö.)
Sitten he olivat poissa. Katsoimme toisiamme hämmästyneinä. ”Vapahtaja on syntynyt!
Kuinka enkelit tulivat ilmoittamaan tällaisen valtavan uutisen meille, tavallisille
paimenille?”, me ihmettelimme.
Päätimme lähteä kiireesti matkaan, jotta näkisimme omin silmin lapsen, josta enkeli oli
meille ilmoittanut. Kuljimme reippaasti - ei, me juoksimme Betlehemiin saakka ja me
löysimme sieltä tallin, jonka yläpuolella loisti harvinaisen suuri ja kirkas tähti. Arvasimme,
että Jeesus -lapsen täytyi olla siellä. Arkaillen astuimme talliin sisälle ja sieltä me löysimme
vastasyntyneen lapsen vanhempiensa kanssa.
Me polvistuimme lapsen eteen ja kerroimme hämmästyneille vanhemmille, mitä kedolla
oli tapahtunut. Syvä onni paistoi Joosefin ja Marian kasvoilta heidän katsellessaan
vastasyntynyttä lastaan. Tallin hiljaisuudessa meidät valtasi ihana rauha.
Jätimme onnellisen perheen ja palasimme kedolle sydän täynnä kiitollisuutta.
Näin joulu saapui sinä yönä, jolloin Jeesus -lapsi syntyi.
Jouluevankeliumista mukaillen Pirjo Myllärniemi
Italiassa eräässä pikkukaupungissa koulupäivä oli parhaillaan alkamassa.
Kaikki lapset olivat jo koulussa paitsi Vittorio. Hän juoksi kiireesti kaupungin vieressä olevaa kukkulaa kohti. Kädessään hänellä oli punainen ilmapallo, jossa roikkui kokoon taitettu paperilappu.
Päästyään kukkulalle Vittorio laski pallon ilmaan ja katseli hetken sen nousua
kohti taivasta. Hän uskoi vuorenvarmasti että kirje, jonka hän oli kirjoittanut,
pääsisi perille.
Kirjeeseen hän oli kirjoittanut:
Hyvä Jumala. Meidän perhe on kovin köyhä.
Meillä on jo 7 lasta ja kohta syntyy taas uusi vauva.
Vauvalle ei ole edes sänkyä ja se joutuu nukkumaan
minun kanssani samaan vuoteeseen. Voisitko Jumala
järjestää, että uusi vauvamme saisi oman sängyn ja
vuodevaatteita. Kiitos jo etukäteen. Sinun Vittorio Sala.
Sitten Vittorio kiirehti kouluun ja tietenkin hän myöhästyi.
Opettaja oli hänelle vihainen ja hän sai jälki-istuntoa.
Kului viikko. Kun Vittorio tuli koulusta kotiin kun hän huomasi, että postiauton oli pysäköitynä hänen kotinsa pihalla. Kiirehdittyään sisään hän kuuli, kuinka isä riiteli postinkantajan kanssa. ”Tämä lähetys ei kuulu meille, me emme tunne ketään
siitä kaupungista, josta tämä paketti on lähetetty!” Huusi isä.
Postinkantaja väitti paketin kuitenkin tulevan meille. Koko perhe oli kokoontunut paketin ympärille. ”Avataan se”, sanoi Vittorio hiljaisella äänellä ja niin äiti tuli avaamaan paketin.
Koko perheen suureksi hämmästykseksi paketista löytyi vauvan vaatteita, ja petivaatteita ja pieni retkisänky. Paketissa oli vielä lappu, jossa luki: Salan perheen uudelle vauvalle.
Kiireesti Vittorio juoksi ulos ja kiipesi kukkulalle, josta hän oli lähettänyt kirjeen Jumalalle ja huusi kovaan ääneen: KIITOS paketista!
Hän oli aivan varma, että Jumala oli paketin lähettänyt.
