Konfirmaation historiaa

Konfirmaatio ja kaste liittyivät toisiinsa katolisessa kirkossa 300-luvulta alkaen. 800-luvulla ne irtosivat toisistaan erillisiksi toimituksiksi. Vuonna 1439 Firenzen kirkolliskokouksessa päätettiin konfirmaation sakramenttiluonteesta.

Uskonpuhdistaja Luther tarkasteli konfirmaatiota eri näkökulmasta. Lutherin mukaan kaikki pelastukseen tarvittavat välineet saadaan kasteessa. Kastettu tarvitsee ainoastaan uskoa.

Opettaminen auttaa ihmistä uskomaan. Lutherin mukaan opettaminen oli todellinen konfirmaatio, eli vahvistaminen (confirmare, lat. = vahvistaa). Luther kuitenkin säilytti opetuksen jälkeisen siunaamisen ja kätten päällepanon. Konfirmaation merkittävin rooli oli ensimmäiselle ehtoolliselle valmistaminen.

Toisinaan konfirmaatiota on tarkasteltu initiaatioriittinä, porttina aikuisuuteen. Konfirmaation jälkeen suomalaisessa perinteessä nuori on tullut aikuiseksi ja on voinut osallistua aikuisten rientoihin, mm. käydä tansseissa ja käyttää aikuisten vaatteita.

Yli 90 prosenttia espoolaisista 15-vuotiaista käy rippikoulun. Käytännössä kaikki rippikoulun käyneet konfirmoidaan.

Lähteet ja kirjallisuus:
Lempiäinen, Pentti: Pyhät toimitukset
Rissanen, Antero (toim): Kartalla, rippikoulun käsikirja
Rippikouluopas 2001