Espoon seurakuntaelämän historiaa

Espoossa asuttiin jo kivikaudella. Monia asuinpaikkoja on kaivettu esille eri puolilla Espoota. Parin tuhannen vuoden kuluttua, viikinkiajalla ryhdyttiin Suomen länsiosiin tekemään lähetysmatkoja. Rohkeat munkit ja papit tulivat kertomaan kristinuskosta. Jo 1200-luvulla tiedetään espoolaisten kuuluneen Kirkkonummen seurakuntaan.

Vuonna 1490 perustettiin Espooseen oma seurakunta. Espoolaiset perheet lahjoittivat papille asunnoksi pappilan, peltoa, niittyä, metsää ja kalavettä. Pappila tarvittiin, jotta uuteen seurakuntaan saataisiin pappi.

Sitten rakennettiin kirkko. Se tehtiin tiilistä ja kivistä paksuseinäiseksi ja korkeaksi. Katto muodostui 12:sta holvista, jotka maalattiin täyteen kuvia ja koristeita. Kuvat kertoivat ihmisille raamatun kertomuksia. Pappi puhui messussa latinaa, vierasta kieltä, jota ihmiset eivät ymmärtäneet. Kirkkoon tultiin sisään asehuoneen kautta. Sinne jätettiin aseet. Kirkon sisäoven vieressä oli vihkivesiastia. Siihen tuli kastaa sormet, tehdä ristinmerkki ja sen jälkeen polvistua. Kirkossa ei ollut penkkejä vaan ihmiset seisoivat koko pitkän messun ajan. Jalkoja varmaan paleli talvella, sillä kirkossa ei ollut aluksi lämmitystä. Papin apulaisena toimi lukkari, joka soitti kirkonkelloja ja avusti messussa. Hänen tehtäviinsä kuului myös mm. pappilan saunan lämmitys ja saunavihtojen teko.

1500-luvun lopulla Espoosta tuli uskonpuhdistuksen myötä luterilainen seurakunta. Siihen asti kaikki olivat kuuluneet katoliseen kirkkoon. Seurakunta kasvoi. Kirkkoherra sai apulaisekseen kappalaisen, lukkarin ja suntion. Lukkarin piti osata johtaa virrenveisuuta kirkossa. Suntion tehtävänä oli herätellä kirkkoon nukahtaneita ja huolehtia kirkon siivoamisesta. Kirkkoon tehtiin penkit 1600-luvulla ja se tietenkin helpotti kirkkoon nukahtamista. Kirkkomatkalle oli lähdetty varhain ja jumalanpalvelukset kestivät kauan. Kerrotaan papin kerran saarnanneen jopa neljä tuntia yhteen menoon.

Pian kirkko kävi pieneksi Espoon kasvaessa. Aluksi sinne rakennettiin saarnatuoli ja laululehteri ja sitten kaksi isoa huonetta kirkon sivuille. Näin kirkosta tuli ristin muotoinen. Kirkon ympärille tehtiin kirkkomaa ja se aidattiin kiviaidalla. Kirkkomaalle tultiin kellotapulin portin läpi. Kirkkomatkalla saattoi nähdä jalkapuussa istumassa lakeja rikkoneita seurakuntalaisia.

Nyt Espoossa asuu jo niin paljon seurakuntalaisia, että täällä on kuusi suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen seurakunta. Jokaisessa seurakunnassa on oma kirkko ja lukuisia kappeleita. Espoon keskiaikainen kivikirkko on Espoon vanhin rakennus. Se on Espoon tuomiokirkkoseurakunnan oma kirkko eli Espoon tuomiokirkko. Espoossa on oma piispa. Kirkko on vaikuttanut ihmisten elämään yli 600 vuotta täällä