Ehtoollisrukous - rikas kokonaisuus

Ehtoollisrukous on laaja kokonaisuus joka alkaa ehtoollisvuorolauluna ja päättyy Isä meidän -rukousta edeltävään aameneen. Tässä voidaan tähän kokonaisuuteen paneutua vain melko pinnallisesti.

Ehtoollisrukouksen aloittava vuorolaulu ilmentää ehtoollisen salaisuutta ja kutsuu palvovaan ylistykseen. Vuorolaulun juuret ulottuvat varhaisen kirkon ehtoollisenviettoon.  Laulullani liityn myös siihen kristittyjen joukkoon, joka vuosisatojen ajan on valmistautunut ehtoolliseen, Herran kohtaamiseen.

Prefaatiossa seurakunta yhdessä "enkelien ja kaikkien pyhien kanssa" ylistää Jumalaa ja kiittää häntä Kristuksen lunastustyöstä. Tämä rukous on myös johdanto (johon latinalainen nimi viittaa) Pyhä-hymniin. Prefaatiorukous vaihtelee kirkkovuoden ajan ja juhlapäivän erityispiirteen mukaisesti.

Pyhä-hymni  (Sanctus) on Jumalan palvovaa ylistystä. Sen juuret löytyvät myös Raamatusta. Profeetta Jesaja näki näyn Herraa palvovista enkeleistä (Jes.6:3). Hymnin loppu liittää seurakunnan kansanjoukkoon, joka palmunoksia heiluttaen toivottaa Kristuksen tervetulleeksi ja pyytää pelastusta (Matt.21:9).
Tapiolan kirkossa seurakunta seisoo - läsnäolevaa Kristusta kunnioittaen - Pyhä-hymnistä aina ehtoolliskutsuun saakka.

Rukouksessa, jonka keskuksen muodostavat asetussanat, seurakunta ylistää kolmiyhteistä Jumalaa ja muistaa Jumalan suuria pelastustekoja. Osana rukousta on myös pyyntö, että Jumala uudistaisi seurakunnan Pyhällä Hengellä. Seurakunta liittyy laulaen rukoukseen: Me julistamme..., me todistamme..., me odotamme...
(Ks.1Kor.11:26)