Yhteyden ateria

Ehtoollinen on jumalanpalveluksen eli kiitoksen (kreikan eukharistia tarkoittaa kiittämistä) sävyttämä messun ydin. Ehtoollinen on keskeisesti yhteyden ateria. Siihen viittaa myös ehtoollisesta käytettävä latinankielinen sana communio. Ehtoollisvieraina olemme yhteydessä Kristukseen, hän antaa leivässä ja viinissä meille itsensä. Mutta samalla olemme yhteydessä toinen toiseemme. Saamme vierekkäin polvistua Herran pöytään. Ajallisessa elämässä olevat erot (ikä, sukupuoli, asema jne.) menettävät merkityksensä. Nyt olemme vierekkäin polvistuneena Herran eteen ja saamme saman ravinnon.

Ehtoollisessa on näkökulma myös siihen yhteyteen, joka meillä on perille päässeiden riemuitsevaan seurakuntaan. Ehtoollisessa me kohtaamme armoa ja anteeksiantamusta jakavan Kristuksen. Hän itse tahtoo rohkaista myös jokaista arkaa kutsusanoilla: Tulkaa, ottakaa vastaan Kristuksen ruumis, tulkaa, juokaa kuolemattomuuden lähteestä.

Kirkkojärjestys säätää lasten oikeudesta tulla ehtoolliselle näin: Kastettu lapsi, jolle on opetettu ehtoollisen merkitystä, saa osallistua ehtoolliseen yhdessä vanhempiensa tai muun hänen kristillisestä kasvatuksestaan huolehtivat konfirmoidun kirkon jäsenen kanssa. (KJ 2:11). Käytännössä leivän jakaja kysyy lapsen seurassa olevalta aikuiselta, nauttiiko lapsi ehtoollisen vai siunataanko hänet. Lapselle ehtoollisleipä kastetaan viiniin, hän saa leivän ja viinin yhdessä. Lapsen kanssa on syytä keskustella asiasta ennen ensimmäistä ehtoollista.