Uuden vuoden saarna Tapiolan kirkossa 2012 / Aarne Laasonen
Ap.t. 4: 24-30
Kaikki alkoivat yhteen ääneen rukoilla Jumalaa.
He sanoivat:
"Valtias, sinä joka olet luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on! Sinä olet antanut Pyhän Henkesi puhua palvelijasi Daavidin, meidän isämme, suulla:
- Miksi pakanat raivoavat,
kansat punovat turhia juonia?
Maailman kuninkaat nousevat vastarintaan,
hallitsijat liittoutuvat
Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan.
Juuri näin on käynyt. Tässä kaupungissa Herodes ja Pontius Pilatus liittoutuivat pakanoiden ja Israelin kansan kanssa pyhää palvelijaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olit voidellut. He toteuttivat sen, minkä sinä voimallasi ja päätökselläsi olit ennalta määrännyt tapahtuvaksi. Katso nyt, Herra, kuinka he meitä uhkailevat! Anna palvelijoillesi voimaa pelotta julistaa sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä."
Vapahtajamme syntymäjuhlasta on kulunut viikko. Arki on alkamassa. Ennen näkemättömät myrskytuulet ovat ravistelleet meitä hereille hyväuskoisesta unimaailmasta, jossa elämän mukavuudet ovat itsestään selvyys. Myrskyjen laannuttua, olemme siirtyneet uuteen vuoteen. Menneen ja tulevan paalupaikalla yritämme jäsentää ja ymmärtää mennyttä aikaa ja aprikoimme tulevaisuutta. Toivo ja onni olisivat kaivattuja matkakumppaneita.
Aika on voittamaton itsevaltias kaiken elämänkipuilun yllä. Luomakunta on katoavaisuuteen kahlittu. Elämä vilistää ohitsemme kuin kauko-ohjattu jarruton pikajuna ilman välipysäkkejä. Rajanylitys passitarkastuksineen askarruttaa aikamatkalaisia. Joulu ja juhannus vilahtelevat ja vuorttelevat valon ja pimeyden vikkelässä piirileikissä. Ihminen on luonut kalenterin turvakseen ja saadakseen otteen ajasta. Ajan herruutta himoitessaan, hän jää sen levottomaksi rengiksi.
Kalenterivuosien laskutavasta kiitämme julmurikeisaria Juliusta joka näin hallitsee meitä edelleen Brutuksesta huolimatta. Monet vuosijuhlat ovat siis pakanallista alkuperää. Mutta jumalallisen ajan tikitys ulottuu ajanlaskua pitemmälle. Alussa, ennen kuin mitään oli, Jumalan aika räjähti liikkeelle - Vain hän on ajan Herra. Syntiinlankeemuksessa tunkeutui elämän ajallisuus ja rajallisuus ihmisen tietoisuuteen. Tämä hetki, menneen ja tulevan puristuksessa, laittaa puntaroimaan omaa elämää ja aikaa Jumalan lahjana.
Katsaus kristikunnan historiaan: Kuulimme Uuden vuoden sanaa, jossa Apostolit julistavat vahvasti evankeliumin parantavaa voimaa evankeliumia sanoin ja teoin. Kirjanoppineet ja hallitusmiehet olivat raivon vallassa. Vankityrmäkään ei auttanut. Pietari ja Johannes eivät säikkyneet hengenmyrskyjä, eikä vallanpitäjiä: Kaiken takana on juuri se Herran, jonka te vangitsitte ja ristiinnaulitsitte, todistaa Pietari. Toimimme hänen nimessään. Emme tarvitse teidän valtuutusta. Jeesus on ainoa nimi taivaan alla, joka pelastaa. Miksi pakanat raivoavat, kansat punovat juoniaan. Kuninkaat ja hallitsijat liittoutuvat Herraa vastaan? Pietari vyöryttää esiin tuttuja nimiä kristikunnan historiasta, Herodes, Pilatus.
Hiukan historiaa. Sanalla Herodes on julma kaiku. Herodes Suuri oli aikanaan pikku nappula Rooman likaisessa valtapelissä. Augustus saavutti raa’alla väkivallalla, sodalla ja mestarillisella manipuloinnilla diktaattorin aseman Rooman hallitsijana. Herodes juoni itsensä diktaattori Augustuksen suosioon Juudean hallitsijana. Valan turvin hän tappoi 25 saddukeusta, vaimonsa ja anoppinsa. Vain 10. vaimo oli hänelle rakas. Augustus antoi hänelle luvan teloittaa myös poikansa Antipaterin. Raamatussa häneen liitetään Betlehemin lasten verilöyly. Pietarin mainitsema Herodes on tämän Herodes Suuren poika, Galilean valtias. Hän tapatutti suorapuheisen Johannes Kastajan, joka arvosteli Herodesta (Antipasta) siitä, että hän nai velipuolensa vaimon (Herodian), eli toisen velipuolensa tyttären
Pilatus, Juudean maaherra, puolestaan tuomitsi Js.n kuolemaan. Toisin ylipappi (Joser bar) Kaifas kiristi häntä teloitusuhalla Js.n oikeusmurhaan. Jumalan pelastushistoriassa paha voi palvella hyvää. Pilatus käytti temppelin varoja rakennustöihin JA ärsytti sotamerkeillä, mutta vei lopulta pois sotakilvet, joissa komeili jumalaisen Augustuksen nimi. Ennen erottamistaan hän teloitutti ison joukon samarialaisia pyhällä vuorella Gerizimissä
Herodekset ovat kuolleet. Jumalaiset keisarit ovat kuolleet (useimmiten murhattu). Pilatus on kuollut. Jeesus-vainaa on tapettu, mutta merkittävintä on Apostolien julistus. Jeesus elää ja vaikuttaa vastustuksesta huolimatta. Tämä ei ole historiaa, vaikka kansat kuohuvat ja sen hallitsijat taistelevat ja liittoutuvat kuka mitenkin.
300 v. keisareita palvottiin Jumalina. Kristilliset keisarit tekivät oikean tulkinnan: Jeesus Kristus on ainoa Herra ja Vapahtaja, vaikka toteutus oli kyseenalainen.
Jeesus syntyi Vapahtajaksi kansansa keskelle. Kuinka lyhyt olikaan matka seimen lapsesta ristin häpeään. Se matka tarvittiin maailman vapahtajaksi. Nyt jos koskaan on Vapahtajalle kysyntää. Moni kansa kärsii ja etsii rauhaa ja vapautta julmien herodesten mielivallassa. Nimi toisensa jälkeen työntäytyy maailman tietoisuuteen. Gadaffit, Mubarakit, Syyrian Bashar Al-Assadit on vyörytetty maailman tajuntaan. Muutoksen loppupäätä ei häämötä.
On sanottu, että aika on armoton. Ei aika ole armoton, ihminen ylittää luotuna omat rajansa olemalla armoton toisille ja itselleen. Toivottavasti emme kadota itseämme ja ihmisyyttämme tämän levottoman ajan syövereihin. Uuden vuoden aihe on "Jeesus-nimi". Nimessä on voima. Tämän päivän – tulevaisuuden historiassa - tulvii nimiä: Uskonnollisia, aatteellisia ja taloudellisia mahtimiehiä, jotka taistelevat vallasta, ihmisten sieluista, rahasta ja maineesta. Kuuluisuuteen on kova hinku. Ei ole yhdentekevää ketä palvomme ja missä nimessä lähdemme uuteen vuoteen. JEESUKSEN nimessä, sanoo evankelimikirja.
Hänen nimessään olemme tänään koolla. (emme missään nimessä muussa nimessä).
4. adventin evankeliumissa kerrottiin kuinka enkeli laittoi Josefin isyystestiin ja ilmoitti Syntyvän pojan nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansan heidän synneistään. Nimi on enne, sanoivat muinaiset roomalaiset. Heprealainen nimi, Joosua tai Jehosua tarkoittaa ’Herra on Vapahtaja’. Jeesus on kreikankielinen muoto nimestä. Jeesus syntyi aikana, jolloin kreikka oli maailmankieli, sivistys ja matkailukieli myös Galileassa. Siksi Jeesuskin sai nimen, jossa Jumalan pelastava tahto oli käännetty ihmisten ymmärtämälle nykyaikaiselle kielelle - Jumala pelastaa.
Jo kasteessa Jumala tekee sinunkaupat kanssamme ja kutsuu kansaansa ja Jeesuksen pelastavaan seuraan. Jos Jeesus ei olisi tullut vapahtajaksi, voisimme SILLOIN yhtyä vaikkapa Pietarin ja Paavalin aikalaisen keisari Hadrianuksen rukousmietelmään: Suloinen ailahteleva sieluni; ruumiini vieras …; nyt olet tekemässä lähtöä; pois kalpeaan ja kolkkoon tyhjyyteen; etkä enää pelehdi kuin ennen.
Yhtään lohdullisempia ei ole keisari Augustuksen sanat kuolinvuoteella. Enkö näytellytkin elämäni hyvin? Taputtakaa! Kim Jong Illin arkun äärellä itkevät kaikki, koska vaihtoehtona on taputa tai kuole. Aika kolkkoa. Siksi me olemme koolla aloittamassa vuottamme VAPAHTAJMME Jeesuksen nimessä. Hän on nimensä veroinen. Hän on läsnä nimessään. Hän on siellä missä hänen nimeään huudetaan avuksi. Siksi jokainen messu alkaa ja päättyy kolmiyhteisen Jumalan nimessä, että voisimme elää koko elämämme hänen nimensä kunniaksi, hänen tahtoaan seuraten.
Ajan saatossa Jeesusta on yritetty häivyttää pois Jumalan antama nimi ja tehtävä. Hänet on kutistettu elämäntaidon opettajaksi, merkittäväksi profeetaksi, psyykeä eheyttäväksi terapeutiksi, nöyryyden esikuvaksi tai syrjittyjen puolestapuhujaksi. Hän on myös tätä, mutta pelastus on syvempi asia. Ihmisen ruma syntivelka vei Jeesuksen Pilatuksen eteen ja ristille. Pääsiäinen aamunkoitossa aukeni tie uuteen elämään ja näin lunastettiin passi rajanylitykseen. Pelastus on yksin Jumalan teko ja lahja. Siitä annamme kunnian Jumalalle. Apostolien teoista rukoillaan: Valtias, sinä joka olet luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken. Ojenna kätesi. Anna palvelijoillesi voimaa.
Jeesuksen nimi on pelastus, tuki ja turva. Yhteys pelaa myös elämän myrskyissä. On kovin surullista, että Jeesuksen nimissä syrjitään ja haavoitetaan ihmisiä, riidellään ja kaivetaan taisteluhautoja kristittyjen väille. Myös omia saavutuksia ja ansioita korostetaan Jeesus-etiketillä. Itse sorvatuilla Jeeus-leimasimilla erotellaan oikeita ja vääriä uskovaisia. Jeesus-nimen oikea käyttö sen sijaan kutsuu parannukseen ja kilvoitukseen. Hänen seuraajinaan olemme seuramatkalla kohti tulevaisuutta, parhaan oppaan hoidossa.
Tällä matkalla ei kanssakulkijoita jätetä yksin uupumaan menneisyyden raskaisiin taakkoihin tai eikä kammoamaan tuntematonta tulevaisuutta. Vaikka riipummekin säälittävällä tavalla tässä kuohuvassa ajassa, saamme yhä uudelleen kääntyä ikuisen ja ajattoman Jumalan puoleen. Yhteys pelaa myös äkillisissä elämän myrskyissä ja niiden jälkiselvittelyissä antanen voimaa ja toivoa eteenpäin.
Synkkiä elämäntaipaleita kulkevien sielunkumppani runoilija Eino Leino, joka yrittää rimpuilla sanojen voimalla ajan hiertävistä kahleista. sanoo runossaan: Mink’ verran meissä on lempeä, sen verran meissä on ijäistä ja sen verran meistä myös jäljelle jää, kun päättyvi päivä tää. .Hyvät seurakuntalaiset. Jumalan siunaamaa alkanutta vuotta.
Yhtykäämme Hitlerin vankileirillä teloitetun saksalaisen papin sanoittamaan virteen 600. Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt.
1.1.2012 Tapiolan seurakunnan kappalainen Aarne Laasonen
